Fore – turvallisuus golfkentällä

Huudatko foren kuuluvasti ja ajoissa? 

Useimmiten pelikierroksella ei tule ajateltua turvallisuusasioita, vaan peli sujuu huolettomasti ilman fore-huutojen raikumista. Pelin lomassa on kuitenkin tullut vastaan monenlaisia läheltä piti -tilanteita. Golfkentällä tarvitaan malttia pelaamisen lisäksi muiden pelaajien lyöntien seuraamiseen. 

Seuraavanlaisia vaaratilanteita on itsellä tullut vastaan:

• Joku tulee huomaamatta selän taakse, kun harjoittelee lyöntiä.
• Avauslyönti edellisen ryhmän golfauton katolle. 
• Pallo on osunut puuhun ja kimmonnut takaisinpäin.
• Väylällä, jossa on jyrkkä notkelma, oma ryhmä on edennyt tohkeissaan eikä ole seurannat edellisen ryhmän menoa. Aloituslyönti on lyöty liian aikaisin, kun edellinen ryhmä ei ole vielä soittanut kelloa merkiksi, että väylä on vapaana.
• Tuulisella säällä tuuli on vienyt fore-huudon mennessään ja pallo on vierinyt kintuille.
• Kun pelaajat ovat hajaantuneet omien pallojensa luo griinin lähistöllä, bunkkerilyönti on singonnut griinin toiselle puolelle lähelle pelaajaa, joka on jo oman pallon luona eikä ei ole seurannut bunkkerista pelaavan lyöntiä.  
• Palloa lähdetty etsimään väylän vierestä eikä ole jätetty golfbägiä väylälle näkyvään paikkaan merkiksi takana tulevalle ryhmälle.
• Käsi on tärähtänyt, kun on lyönyt pallon puun vierestä ja pallo on osunut juureen.
• Liukastuminen vesiesteen reunalla (makoisten naurujen saattelemana).
• Nilkan nyrjähtäminen, kun on astunut lyöntipaikan korkealta reunamalta kulkutielle.
• Ukkonen on noussut nopeasti päälle.
• Pelikaverin asenne ukkosen noustessa: Kyllä pelataan koko kierros, kun on kerran maksettu.
• Käärme on luikerrellut väylän poikki ja vaaninut ruohikossa pallon etsijää.  
• Pallo lentänyt lähelle alligaattoria Floridassa. Linkki blogiin: Onko alligaattori pelaamaton paikka?.

Malttia siis golfkentällä ja pidetään silmällä toisten lyöntejä, jotta kaikilla olisi turvallista. Fore kannattaa huutaa kuuluvasti ja ajoissa. Lisäksi, kun foren huutaa, voi samalla näyttää muille ryhmille kädellä, mihin suuntaan pallo lähti.

Jos on pienikin ukkosen mahdollisuus, kannattaa jättää menemättä golfkentälle kokonaan tai kopettaa pelaaminen ja etsiä suojaa. Taivasalla ainut keino on kyykistyä ison puun lähettyville, ei puun alle eikä aivan aukealle. Sateenvarjoa ei saa käyttää eikä jäädä veden äärelle. Lisätietoa asiasta: Suojautuminen salamalta. 

Ukkonen saattaa nousta nopeasti päälle eikä suojapaikkaa ole. 

Avauslyönti voi olla nopeudeltaan yli 200 kilometriä tunnissa. Joskus golfkenttien läheisyydessä tai poikki kulkee ulkoilureittejä. Ulkoilijat eivät välttämättä tule ajatelleeksi, miten kovalla vauhdilla golfpallo voi sivusta tulla.

Jos väylät kulkevat vierekkäin lähellä toisiaan, voi joskus tuntea olonsa hieman epäturvalliseksi, kun fore-huutoja raikuu vähän väliä. Voisiko joku keksiä kovapintaisen, mutta kevyen lisävarusteen lippiksen sisään laitettavaksi:)

Tapiola Golfissa on turvallista odotella oma vuoroa punaisilla lyöntipaikoilla suojaverkkojen ansiosta. Kiitos!

Round-trip Kaliforniassa | Golfparatiisi Monterey

Round-trip Kaliforniassa on unelmieni täyttymys. Lähdettyämme ajamaan Los Angelesista pohjoiseen Kalifornian valtatie 1:stä en osannut kuvitellakaan, miten upea matka edessämme on. Rantatie kulkee henkeäsalpaavissa maisemissa välkehtivän Tyynenmeren tuntumassa ja välillä korkealla vuoristossa. Sää vaihtuu utuisesta kirkkauteen ja kasvisto palmuista kuusiin ja viinitarhoista preerioihin. Tuntuuko mikään enää miltään näiden kokemusten ja mahtavuuden jälkeen? Tässä blogissa kerron Montereyn viehättävästä alueesta, joka on Kalifornian golfparatiisi. 

Laskeudumme Big Surin jylhistä vuoristomaisemista mutkittelevaa rantatietä kohti Montereytä. Matkalla ylitämme huiman, 85 metrin korkeudessa olevan Bixby Bridgen ennen saapumista mitä ihanimpaan pikkukaupunkiin Carmel-by-the-Seahin, matkan kauneimpaan helmeen. 

Bixby Bridgellä ja rotkon reunamalla huippaa.

Carmel-by-the-Sea – sadunomainen merenrantakaupunki

Carmel-by-the-Sea on yksi tunnelmallisimmista kaupungeista, joissa olen käynyt. Pienet kadut risteävät ristiin rastiin ja kaupunki on täynnä sadunomaisia taloja, kuin mökkejä. Ihmiset kuljeskelevat kaupungin ytimessä, jossa on viehättäviä kauppoja ja taidegallerioita sekä kutsuvia ruokapaikkoja. Unohtumaton rantakatu polveilee rantakallioiden päällä ja sitä reunustavat hobbitimaiset talot. Rannalla valkoinen hiekka hohtaa ja turkoosi Tyynimeri turskyää. Lahden toisella puolella kajastavat Bebble Beach Golf Linksin valkoiset bunkkerit.

  Tuulen tuivertamat montereynsypressit puhuttelevat karuudellaan ja kauneudellaan.

Carmelin rantaa vastapäätä on Montereyn niemi ja maisemareitti 17-Mile Drive.

Rancho Cañada Golf Club

Kaliforniassa on pakko päästä golfaamaan edes yksi kierros, vaikka vauhti paikasta toiseen onkin melkoinen. Olemme varanneet etukäteen matala-budjettisen kiertoajelun henkeen sopivan golfpaketin Roncho Cañada Golf Clubista. Saamme kierroksen, auton, vuokrabägin ja -mailat mukavaan yhteishintaan 95 $/hlö. Lähdemme kentälle aamutuimaan, kuten suomalaisen sisäisen kellon aikatauluun hyvin sopii. Kenttä on vain hieman sisämaahan päin. Se ei ole yhtä tuulinen ja sumuinen kuin merenrannalla sijaitsevat kentät varmaankin ovat. 

Tohdimme mennä pelaamaan lenkkareissa, koska kiertoajelulla olevan matkakassiin ei mahdu golfkenkiä – palloja, griinihaarukka ja hanska ovat kuitenkin matkassa. Saamme klubilta vielä laatikollisen palloja kierrokselle. Eräs herrasmies kyselee, onko meillä turnaus menossa, koska pelikaverilla ja minulla on sattumoisin samanlaiset hupparit päällä. 

GolfAdvisor on arvioinut Rancho Cañada Golf Club Westin 9. sijalle Montereyn kenttien listauksessaan. Rancho Cañadassa on kaksi 18-reikäistä kenttää, joiden väylät mutkittelevat Carmel River -joen halki. Kentän vieressä kohoaa Santa Lucian vuoristo ja väyliä kehystävät komeat vuorivaahterat ja poppelit. Kenttä on paikoin aika huonossa kunnossa, mutta se ei intoamme himmennä. Pelaamme erinomaisilla, kevyillä vuokramailoilla. Ihan mukava golfkokemus Kaliforniassa!

Rancho Cañadassa vuorivaahterat väijyvät palloja kapeiden väylien varrella.

Montereyn maisemareitti 17-Mile Drive
Iltapäivällä ajamme 17 mailin (noin 27 kilometrin) maisemareitin Montereyn niemen ympäri. Reitti kulkee muun muassa Del Monte -metsän läpi ja aivan rannan tuntumassa. Nähtävyyspaikoille on hyvät opasteet ja jokaisella paikalla on oma tarinansa. Asunnot ovat pelkästään suuria kartanoita. Eräällä parkkipaikalla mies on ollut surfaamassa lounasaikaan ja vetää pukua päälleen – aikamoinen lifestyle! 

Monet laivat ovat haaksirikkoutuneet Spanish Bayssa.

Reitin varrella kuolaamme golfkenttiä. Niitä on Montereyn osavaltiossa lähes 30 ja yhdeksän niistä on kyseisellä niemimaalla.

17-Mile-Driven varrella oleva golfkenttä.

Yksi reitin pysäkki on Bebble Beach Golf Links. Tämä kenttä on Montereyn ykkönen ja siellä on pelattu suuria golfturnauksia, kuten US Open Championships ja vuotuinen AT & T Pebble Beach Pro-Am. Valitettavasti en pääse kehumaan sillä, että olisin pelannut kyseisellä kentällä. Netissä olevan hinnan mukaan kierros maksaa 630 $ (sis. kierros, auto ja vuokramailat). 

Bebble Beachillä on puitteet kohdallaan. Sen yleisissä tiloissa voi kuljeskella vapaasti, vaikka kukkaro ei sallisikaan pelaamista. Alueella on luksuskauppoja koruista kiinteistöihin. Klubitalolta aukeavat huimat näköalat Carmelin lahdelle. 

Rolex kuvastaa hyvin Bebble Beachin meininkiä.

Reitin varrella kasvaa maailmankuulu the Lone Cypress karuissa olosuhteissa graniittikalliolla. Se on yksi kuvatuimpia puita Pohjois-Amerikassa. Piirros puusta on Pebble Beach -yhtiön rekisteröity tavaramerkki.

The Lone Cypress on alueen ikoni.

Harmi, että ehdimme viettää vain yhden illan ja päivän tässä Kalifornian kauniissa helmessä. Unelmissani on ehdottomasti päästä tänne vielä uudestaan golfbägi matkassa!

Keltaisen tiin valloitus

Tiiauspaikan vaihtaminen tuo uuden perspektiivin golfiin.

Kanssapelaajilta saa uusia näkökulmia niin golfiin kuin elämään ylipäätään. Ajattelin aikaisemmin, että saman kentän kiertämiseen kyllästyisi, mutta nyt harkitsen pelioikeuden hankkimista. Sain kesän aikana oivalluksen, että samalla kentällä pelaamista voi monipuolistaa pelaamalla eri värisiltä tiiauspaikoilta. 

Koin wau-elämyksen eräällä kentällä, kun lähtöpaikalla naisseuraan liittynyt mies totesi, että hän pelaakin nyt punaiselta tiiltä, niin menee kierros jouhevasti. Siis mitä? Voiko mies pelata naisten tiiltä? Tosiaan, kun vaihtaa aloituspaikkaa, saa kenttää tutkailla erilaisesta perspektiivistä. Kokemuksesta voimaantuneena pelasin itsekin keltaiselta tiiltä, kun olin mieheni kanssa golfaamassa. Ja hyvinhän se meni! Avaukset ylsivät väylälle (mitä pelkäsin eniten) ja sain lyödä pitkiä väylälyöntejä. Lisäksi keltaiselta tiiauspaikalta on yleensä paremmat maisemat kuin punaisilta.

Aloin myös miettimään tänä kesänä, että tulokseni ehkä kehittyisi paremmin, mikäli pelaisin enimmäkseen samaa kenttää. Tietäisi tarkalleen, mihin kohtaan väylää pallo kannattaa lyödä ja millä mailalla halutun lopputuloksen saa todennäköisimmin aikaiseksi. Oppisi seuraamaan lähestyessä tarkemmin lipun paikkaa giirinillä ja miettimään griinin muotoja ja miten pallo siinä rullaa.

Nyt olen siis ensimmäistä kertaa hankkimassa johonkin golfseuraan pelioikeutta, jolla voin pelata rajattomasti koko kauden. Haluan viettää aikaa samalla kentällä, tutustua seuran jäseniin ja osallistua kisoihin. Ja tietenkin kehittyä pelaajana ja saada tasoitusta alaspäin.

Tulen vertailemaan talven aikana eri golfseuroja ja pelioikeuksien hintoja – ja mihin ylipäätään on mahdollista saada pelioikeus. Olisi hienoa, jos kenttä olisi mahdollisimman lähellä, niin matkoihin ei menisi paljon aikaa. Ajan varaaminen olisi helppoa ja voisi hetken mielijohteesta lähteä pelaamaan vaikka vain yhdeksän väylää aamuvarhaisella tai illemmalla. Ja pelata tiiltä, josta kulloinkin haluan väylää tarkastella.
  

Ps. Tässä golfpiste.com:sta löytämäni kuvaukset tiiauspaikoille:

Valkoinen = ns. miesten backtee on kauimmaisena. Keltainen = ns. miesten klubitee. Sininen = ns. naisten backtee. Punainen = naisten ja aloittelijoiden (tasoitus yli 36) klubitee on lähimpänä.

Onko golfaajan aika vaipua talvihorrokseen?

Vai onko golf myös talvilaji?

Pakkanen on yöllä puraissut kenttää ja täytyy odottaa ruohon sulamista. Kosteus tuntuu kolealta. Golfvarusteisiin lisätään pipo ja muhkeat hanskat. Toppaliivi lämmittää mukavasti. Kello kahden lähdöllä ehtii vielä pelaamaan kierroksen ja töiden jälkeen ysin. Pitkät varjot hankaloittavat asettumista pois puttilinjan tieltä. Onko aika puhdistaa bägi ja mailat varastoon laittamista varten?

Golf jättää aukon ajankäyttöön talven aikana. Ja hyvä niin. Ehtiipähän tehdä kaikenlaista, minkä golfaaminen kesäaikaan ohittaa. Toki talvella voi myös edesauttaa kehittymistä golfissa: hioa golftaitoja harjoitushallissa, ahmia golflehtiä ja harjoitusvideoita sekä harjoittaa voimaa ja liikkuvuutta esimerkiksi joogan avulla. 

Kyllä se pallo siellä lehtien seassa lymyilee. 

En väitä, että mailojen naftaliiniin laiton aika kuitenkaan vielä olisi. Kentät ovat vilisseet golfaajia lokakuun aurinkoisina päivinä. Paljon on myös kenttiä, joissa lehdet ja havunneulaset eivät häiritse pelaamista. Luonto on upea: vaikka aamulla on routaa, iltapäivällä aurinko jaksaa lämmittää ja keltaiset lehdet hehkuvat valaisten pimeneviä iltoja. Vielä on toivoa!

Kaikki vuodenajat ovat upeita.

Ystäväni päivitys viime tammikuussa Facebookissa golfkierroksesta Etelä-Suomessa nosti myötäilon pintaan. Siinäpä tosigolffari - golfista on siis tullut talviharrastus! Onkohan ensi talvena kenttiä auki? Ehkä uskaltaudun kokeilemaan. Tiedän, että viimeistään helmikuussa alkaa into golfkentälle kuplia sisuksissa. 

Ps. Kannattaa tosiaan puhdistaa bägi ennen varastointia, varsinkin eväistä. Talven yli muhinut banaani on aika eklotus keväällä:)

Turhautumista syyskuisella golfkierroksella

Voi miksi en saavuta tasaista par-bogi -kierrosta?

Ihana syyskuu – koko kesä harjoiteltu ja golflyönti hioutunut! Aurinko lämmittää vielä ja voi vetää golfhameen päälle. Kenttä on kuiva ja pallo rullii pitkälle. Nyt vain nautin ja annan mailan heilahtaa rennosti ja saattaa pallon matkaan. Kierroksesta tulee upea!

Välillä sitä romahtaa rakentamistaan kuvitelmista alas. Näin kävi eräänä syyskuisena päivänä, kun kiukuttelin tutulle peliporukalle oikein antaumuksella. Kierros Vuosaari golfissa sujui pääosin oikein mukavasti, mutta sitten löysin itseni haasteellisista bunkkereista ja pallo päätyi kuppiin liian monella lyönnillä. Jotenkin turhautuminen otti vallan. Yleensähän minut tunnetaan rauhallisena peliseurana, joka nielee mahdolliset tappiot nopeasti ja etenee hyväntuulisesti kohti uutta väylää. 

Vuosaaren golfkentän "kraaterit" vaanivat yleensä molemmin puolin väylää jättäen kapean kulkureitin niiden väliin. 

Esimerkkejä kierroksesta:

Väylällä 16 sain upean avauslyönnin, mutta pallo meni suoraan bunkkeriin. (Jos lyöntini menee pitkälle, niin varmasti on bunkkerit vastassa. Kiitos, kivasti suunniteltu.) Okei, ekalla bunkkerista ylös (ihme), mutta tämä jälkeen lyönti vasemmalle puolelle griiniä ja sitten griinin yli sekä suhaamista edestakaisin reiän ympärillä – voi hyvää päivää!

Väylällä 17 sovimme kaverin kanssa kisan: kumpi lyö lähemmäksi lippua. Jospa pieni kisailu auttaisi nostamaan suorituksen paremmalle tasolle. Upea avauslyönti, mutta jälleen pallo suoraan bunkkeriin... Monta lyöntiä hiekasta, kunnes pääsen korkeasta bunkkerista pois. (Öhöm – kannattaisikohan mennä harjoittelemaan tai katsoa vinkkejä opastusvideoista.) No, kaverilla ei mennyt yhtään paremmin ja hän eteni tiheää heinikkoa pitkin.

Viimeisellä väylällä upea avaus keskellä väylää. Huudahdan: Olipa hyvä lyönti, tuli niin mahtava fiilis! (Huudahdukseni kuulosti kuitenkin kovin epäaidolta ja kanssapelaajani saivat hyvät naurut.) Tällä väylällä selvittiin ilman bunkkereita, vaikka ne yleensä imaisevat pallon juuri ennen griiniä. 

Kierros loppui kuitenkin hyvään tunnelmaan, haasteethan juuri tekevät pelistä mielenkiintoisen. Kyseisellä kierroksella Vuosaaressa tuli mieleen keväinen suoritukseni bunkkerista. Tässä video siitä, kuinka pallo tuli bunkkerista ylös aikani hiekkaa kauhottuani. Älä katso, mikäli golfsäännöistä kiinnipitäminen on elämäntehtäväsi!

Par on jokaisen väylän ihannetulos, jolla taitavan pelaajan tulisi kyetä pelaamaan reikä. Bogi on yksi lyönti lisää ja tuplabogi kaksi lyöntiä lisää tulokseen.

Joogapalvelujen sekakäyttäjä

Nyt voin joogata ohjatusti milloin tahansa.

Valitsen liikuntaharrastukset vuodenaikojen mukaan (paitsi koiran ulkoilutus - ymmärsin vasta koiran hankittuani, mitä koiranilma todella tarkoittaa). Pääpiirteittäin harrastan kesällä golfia ja talvella sisäliikuntaa, kuten sulista. Joogaa harrastan läpi vuoden, koska se on hyvää vastapainoa mille tahansa liikunnalle. Myös golfaajalle joogasta on paljon hyötyä: se parantaa lihaskuntoa, kehonhallintaa ja liikkuvuutta, ja sitä kautta saa lyönteihin lisää voimaa ja vakautta. Jooga sopii hyvin myös miehille, ei kannata arastella!

Tänä kesänä olen löytänyt jooga-sovellukset ja nettipalvelun. Olen aivan innoissani, kun käytössäni on niin monipuolisesti joogaharjoituksia 10 minuutin harjoituksesta puolentoista tunnin harjoitukseen. Tunteja voi yhdistellä rajattomasti ja tehdä niitä silloin, kun itselle sopii. Nyt jää telkkarin katselu kyllä vähemmälle, kun yhdistelen erilaisia joogatunteja peräkkäin helposti kotona.

Hot jooga on edelleen suosikkini, kun haluan mennä studiolle. Hot jooga -salissa on taianomainen tunnelma. Rentoudun siellä välittämästi, kun pääsen omalle matolle. Hot jooga on minulle parasta pimeän vuodenajan kaamoslääkettä, koska harjoitukset tehdään n. +35 - 38°C lämpötilassa. Lisäksi infrapunasaunan lämmössä voin nauttia aurinkoenergiasta läpi vuoden. Voin kuvitella itsensä hetkeksi ihan muihin maisemiin:) 

Live-tuntien fiilikseen pääsen myös Yoogaia-palvelussa. Siellä on lisäksi monipuolisesti tallenteita - jopa kahvakuulaa ja joogaa golfaajille. Mm. core-tunti oli lähempänä perusjumppaa kuin joogaa, mutta erittäin hyvää vaihtelua, varsinkin, kun painoja käytetään tehostamassa liikkeitä. Ohjaajat ovat persoonallisia ja eritasoisia harjoituksia on helppo hakea. Tunteja on sekä suomeksi että englanniksi. Palvelun kuukausimaksu on noin 20 € ja sen saa myös mobiilisovelluksena.

Olen ladannut muutamia jooga-sovelluksia kännykkääni, mutta vasta Yoga Studio sai minut kokeilemaan toden teolla mobiilijoogaa. App Storesta ladattava sovellus on tehty yksinkertaisen tyylikkäästi. Jokainen jooga-asento on esitelty ja hyödyt ja variaatiot eritasoisille joogaajille kerrottu. Yoga Studioon voi aikatauluttaa omat joogatunnit ja harjoitukset jäävät historiatietoihin. Joogaa on todella miellyttävä tehdä eikä siinä ole mitään häiritsevää tai häiriötekijöitä. Ainoana joogapalveluna tämä voisi kyllästyttää, mutta täydentää hyvin muita saatavilla olevia palveluja. Palvelu on englanninkielinen ja kustannus noin neljän euron kertamaksu.

Mieletöntä, että on näin paljon vaihtoehtoja liikkumiseen! Arvostan varsinkin sitä, kun harjoituksia voi tehdä juuri silloin, kun itselle sopii ja voin valita eritasoisia tunteja. Voin yhdistellä esimerkiksi fyysisen tunnin, venyttelyn ja rentoutuksen. Jooga on yksinkertaisesta parasta, mitä voi oman kehon ja mielen hyvinvoinnin eteen tehdä.

Oman joogasalin voi luoda kesällä terassille.

Golfkilpailussa ammattilaisten kanssa

Vai ihan vaan haasteellisena peliseurana...

Sain mahdollisuuden osallistua golfkisoihin, joissa ammattilaiset harjoittelivat seuraavien päivien kisoja varten. Oli mielenkiintoista nähdä niin läheltä joukkueessamme pelaavan pro:n taitavat ja tarkat lyönnit sekä par:ien napsiminen. Golf on näköjään helppoa, kun sen osaa.

Tämä suhteellisen tuore ammattilaisgolfari oli tietenkin täydellinen herrasmies ja hänen positiivinen ja kannustava asenteensa oli aivan huippua. Luulen kuitenkin, että hänen kärsivällisyytensä oli välillä suorastaan äärirajoilla meidän tavispelaajien kanssa. Ihan joka väylällä ei tullut par:a eikä pysytty väylällä...

Tavisgolfissa on tottunut pysymään aina visusti pallon lyöntilinjan takana tai ainakin jonkun puun suojassa. Nyt pro:mme vain rohkaisi meitä seisomaan lähes pallon lyöntilinjalla, kun hän kipaisi lyömässä valkoiselta tiiltä pallon komeassa kaaressa ja mahtavalla voimakkuudella. Ihailtava itsevarmuus - ja kyllähän se ammattilaisgolfarilla täytyy ollakin. Pisin etäisyys valkoisen ja punaisen tiin välillä Naantali Golfissa on 140 metriä, joten voin sanoa, että huimaa oli pallon lento! 18 väylän kokonaispituus Naantali Golfissa on punaiselta tiiltä 4860 metriä ja valkoiselta 6160 metriä.

Pelasimme joukkuetulosta, jossa nelihenkisen joukkueen kolmen parhaan pisteet otettiin huomioon. Oman joukkueeni tulos oli sijoituksessa loppupäässä, mutta ei suinkaan viimeisimpänä. Henkilökohtainen tuloksena oli siinä mielessä ihan onnistunut, että sain tuloksen kaikilta väyliltä märistä olosuhteista huolimatta.

Sää oli hieman epävakainen, mikä tänä kesänä on ollut pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Edellisenä yönä oli satanut kaatamalla vettä. Vaikka sade päättyi, kun kilpailu alkoi, kenttä oli todella märkä. Itselläni oli vaikeuksia saada pallo nousemaan määrästä kentästä. Onkohan märällä kentällä pelaamiseen jotain erityistä tekniikkaa? Harmi, etten älynnyt kysyä tätä joukkueessamme pelaavalta pro:lta, jolta saimme kierroksen aikana kysyä kaikkea mahdollista hänen uraansa ja golfiin liittyen.

Live scoring takasi pelitunnelman. Aurinko Golfissa on viehättävä omenapuutarha väylien välissä.

Kaiken kaikkiaan kisat Aurinko Golfissa oli järjestetty eri tahojen kanssa hyvin ja päivä oli antoisa. Upeaa, että tavispelaajillakin on mahdollisuus päästä näkemään huippugolfia ja osallistumaan kisatunnelmaan. Tässä vaiheessa kautta haluaisi jo nähdä kehitystä omassakin pelaamisessa ja saada siihen varmuutta. Sanotaankin, että harjoittelun pitäisi tapahtua harjoittelupaikassa ja kentällä keskitytään vain nauttimaan pelaamisesta. Onneksi näin heinäkuussa on kautta vielä jäljellä sekä harjoitteluun että pelaamiseen!

Vaikutti siltä, että tällaiset yhteistyökumppaneiden järjestämät tilaisuudet ovat ammattilaispelaajille tärkeitä. Lajille saadaan tunnettuutta ja sen ansaitsemaa huomiota. Samalla tuetaan Suomen huippupelaajia.

Naantalissa saimme ihailla upeaa auringonlaskua ammattilaisgolfin lisäksi.

Golfklubit tarjoavat tunnelmallisen miljöön ruokailulle

Kannattaa poiketa rohkeasti klubitaloille syömään.

Yksi golfkierroksen riemuista on syöminen klubilla. Klubitalojen miljööt ovat mitä ihastuttavimpia ja niissä järjestetään myös esimerkiksi grilli-iltoja ja muita tapahtumia. Moni saattaa ajatella, että golfklubille pääsee syömään vain pelaajat tai että ruoka on erityisen kallista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa - golfklubien ravintolat ovat auki kaikille ja ruoka on saman hintaista kuin missä tahansa ravintolassa. 

Kannattaakin poiketa kesälomareissulla tutustumaan, jos näkee golfkentän kyltin tien reunassa. Saattaa löytää itsensä syömässä upeassa, historiallisessa kartanossa tai idyllisessä, rauhallisessa miljöössä. Näköalana on puistomaiset ja avarat maisemat väylille ja griineille.  

Golfklubit toimivat hyvin myös kokouspaikkana ja aktiviteettina voi järjestää golfkurssin. Kurssilla aloittelijat voivat opetella golfin alkeita ja konkarit parantaa taitojaan.

Talin Kartanossa Helsingin Pitäjänmäellä on tarjolla lounasbuffet ja siellä järjestetään grilli-illoja.

Nordcenterissä Raaseporin Åminneforsissa on upeat puitteet ruokailulle.

Espoon Nuuksiossa on metsän suojassa Suur-Helsingin Golfin Luukin klubitalo sekä Espoon Lehtimäessä Löfkulla Golfin kesäinen kahvila.

Shampanja muuttaa sateisenkin päivän paisteiseksi!

Yksin kierretty golfkierros

Onko keskittyminen helpompaa, jos pelaa yksin?

Eräänä aamuna ei pelikaveria löytynyt ja päätin varata yksinäisen kierroksen. Kentälle sai hyvin aamulähtöjä ja ajattelin, että nyt pystyn keskittymään täysillä ja kierroksesta tulee menestyksellinen. No jaa, kyllä se oma mielikin löytää niitä häiriötekijöitä pelaamiseen. Tuntui, että mielelläni oli paljon asioita läpikäytävänä juuri sinä päivänä - tai sitten minulla oli vain liikaa aikaa niiden kuulemiseen.  

Oli hienoa edetä omaan tahtiin ja nauttia samalla liikunnasta ja ulkoilmasta. Kierroksen edetessä tuli mieleeni, että mitä jos lyön holarin, eikä kukaan ole todistamassa? Uskallanko ottaa tätä riskiä toista kertaa?

Eräs ihmetyksen aihe nousi mieleeni, kun kävelin kärryjen kanssa griiniltä punaiselle lyöntipaikalle: voisiko luonnostaan syntyneiden kulkuväylien kuntoa kohentaa kulun estämisen sijasta? Golfkärryjen kanssa mennään yleensä lyhyintä reittiä seuraavalle lyöntipaikalle ja usein näkee, että johonkin kohtaan on syntynyt luonnostaan kulkureitti. Näihin kohtiin on usein kuitenkin laitettu esteet kulun estämiseksi tai sitten ne ovat muokkautuneet varsinaiseksi perunapelloksi, joissa golfkärry pomppii ja rymisee oikein kivasti. Kannattaisiko tällaisiin kohtiin kunnostaa kulkureitti kärryille käyttäjäystävällisyyden vuoksi? 

Uskon, että moni golfaaja ei huvikseen kävele yhtään enempää kuin mitä vaaditaan siirtymisessä griiniltä seuraavalle lyöntipaikalle tai pallon perässä. Tuleehan kentän kiertämisessä käveltyä joka tapauksessa noin kymmenen kilometriä - mikä on tietenkin ihan mahtavaa kuntoilua. Autolla on mukava huristella kulkuteitä, jotka usein kiertävät lyöntipaikan toiselta puolelta. Myös golfkärryjen kanssa olisi hienoa edetä mahdollisimman helposti. 

Yksin pelattu golfkierrokseni sujui joutuisasti aikaan 2 h 44 min. Ehdin tähän mennessä jo kyllästyä omaan sisäiseen keskusteluuni eikä holariakaan onneksi tullut - kukapa sitä olisi uskonut. Kierros oli kaiken kaikkiaan ihan kivaa vaihtelua, mutta kyllä seura ja vertaistuki ovat tärkeitä asioita pelikierroksella. Keskittyminen ei ole peliseurasta kiinni, vaan se on oman pään sisällä. 

Juhannuksen aikaan pystyy nauttimaan sireenien loistosta luonnossa.

Huomioita alkaneesta golfkaudesta 2015

Olen taas koukussa pelin haasteellisuuteen ja onnistumisiin.

Golfkausi on käynnissä ja olen päässyt pelaamaan monella eri kentällä. Kaikenlaista on mahtunut kierroksiin: onnistumisia, tyrimistä, uusia tuttavuuksia, vanhojen tuttujen tapaamista talven jälkeen, vaihtelevia kelejä (lämmintä odotellessa) ja golfkellon testaamista. 

Olen pelannut haasteellisilla links-tyyppisillä kentillä muutamat kierrokset. Links-kentän ominaisuuksiinhan kuuluvat kraaterin kokoiset syvät bunkkerit ja väylän viereisten niittyjen korkea heinä. Täytyy siis yrittää pysyä väylällä tai hankaluuksia on tiedossa.

Sain itseni kiinni selittelystä yhtenä iltana. Peli ei luista, kun oli eilen juhlat, huono energiataso, on niin viileää... Selittely ei edistä peliä eikä tunnelmaa. Toisen selittelyjä ei kukaan halua kuunnella, joten selittelyt jääkööt sikseen. Lyöty lyönti täytyy jättää taakseen ja mennä nöyrästi lyömään sieltä, minne pallo päätyi. Toki lyöntiä voi analysoida ja oppia jotain vastaisuuden varalle. Iloitseminen muiden onnistumisista taas tuo itsellekin mukavan fiiliksen. 

Olen ahkerasti testannut keväällä hankittua golfkelloa. Omassa kellossani on selkeä näyttö, yhden painikkeen avulla on helppo päästä eri näkymiin ja tuloskortin pitäminen on vaivatonta. Tosin tuloskorttia en ole vielä onnistunut synkronoimaan kännykkään tai tietokoneeseen ja yhdellä golfkentällä väylän mitat näkyivät väärin. 

Golfkellon käyttäminen tuo tarkkuutta peliin. Se auttaa tuntemaan lyönnin pituuden kullakin mailalla ja opin valitsemaan mailan huolellisemmin. 

Golfkellon käyttäminen tuo peliin entistäkin enemmän mielenkiintoa. 

On se golf vaan niin mahtavaa ja koukuttavaa. Alkukauden onnistumisista voisi mainita ekat birdiet** sekä rutkasti pareja*.

*Par on lyöntimäärä, jolla taitavan pelaajan tulisi kyetä pelaamaan tietty reikä tai kenttä hyvissä olosuhteissa. Par on usein määritelty kentän tai reiän "ihannetulokseksi". Golfkentällä on yleensä 4 kappaletta par-3 -väyliä, 10 par-4 -väylää ja 4 par-5 -väylää eli yleensä koko kentän par-tulos on 72.
*Birdie tarkoittaa yksi alle parin, eli pelaaja on saanut pelattuaan yksittäisen väylän tulokseksi yhden lyönnin alle sille määritellyn ihannetuloksen. Par-5 -väylällä se tarkoittaisi 4 lyöntiä.

Hengittäminen rytmittämässä golflyöntiä

Hengitykseen keskittyminen tuo mielen nykyhetkeen.

Olen oppinut joogatunneilla hengittämään syvään aina kylkiin, varpaiden- ja sormenpäihin sekä päälakeen saakka. Joogaliikkeet tehdään rauhallisen hengityksen tahtiin ja harjoitukseen pääsee syvemmälle. Kun yhdistää liikkeen ja hengityksen, mieleen ei mahdu mitään ylimääräisiä ajatuksia ja keskittyminen lisääntyy. Olen ottanut hengityksen rytmittämään myös golflyöntiä.

Hengittäminen on jokaiselle itsestäänselvyys, mutta joskus kannattaisi pysähtyä miettimään sitä. Hengityksen syventäminen tuo happea kehoon ja rauhoittuminen tasapainottaa kehoa ja tyynnyttää mieltä. Hengittäminen auttaa monenlaisissa tilanteissa, esimerkiksi:

• Venytellessä sisäänhengitys kohdistetaan kireään kohtaan ja uloshengittäessä rentoutetaan. Näin päästään venytettävään kohtaan syvemmälle. 
• Golflyöntiin voi ottaa hengityksen mukaan rytmittämään svingiä. Sisäänhengitys taakseviennin aikana, pidätys, kun maila tulee alas ja sitten uloshengitys, kun maila osuu palloon.
• Joogafestivaaleilla kuuntelin luentoa pelosta. Kun ihminen kokee pelkoa, on hyvä ikään kuin saada ilmaan ärsykkeen ja reaktion väliin. Hengitys auttaa tasapainottamaan tilannetta ja antaa aikaa reagoida.
• Kun olo on vaikkapa levoton, suututtaa tai väsyttää, muistan, että syvään hengittäminen auttaa. 
• Stressaantuneena kannattaa yrittää ottaa edes pieni irtioton hetki, hengittää rauhallisesti ja päästää irti ajatuksista. Voi kuvitella, että ajatukset ovat poutapilviä, jotka vain lipuvat ohi. Jos jää johonkin ajatukseen kiinni, voi päästää sen irti lipumaan muiden pilvien mukana. Kun saa mieleen "tilaa", voikin olla, että mieleen putkahtaa loistavia ajatuksia ja ratkaisuja.

Hengittämiseen voi keskittyä missä tahansa hetken aikaa. Lisäksi voi kääntää katseen sisäänpäin omaan kehoon ja kokeilla erilaisia mielikuvaharjoituksia rentouden ja tasapainon saavuttamiseen.  

Ennen golkierrosta pyrin tekemään muutaman joogaliikeen. Tämä auttaa saamaan kehon kuntoon ja ajatukset tulevaan golfkierrokseen. Sitten voikin vaan antautua nauttimaan täysillä ajasta golfkentällä!

Golfvaatteet sopivat moneen menoon

Kaupunkilomalle, töihin ja erilaisiin harrastuksiin.

Tulisinkohan kesäkauden toimeen pelkästään golfvaatteilla? Uskon, että monessa tilanteessa pärjäisin golfvaatteilla ja taidan itse asiassa kokeillakin tätä tulevana kesänä. Golfvaatteet ovat mukavia päällä, kevyitä ja kauniita. Lisäksi ne ovat ohuita ja silittämättä siistejä pakata mukaan. Merinovilla materiaalina neuleissa on suorastaan luksusta. Golfhame on oiva keksintö. Se sopii vauhdikkaaseenkin menoon ja vaikka veneilyyn, koska alla on lyhyet shortsit. Luin, että hameestakin on tullut markkinoille äskettäin sadeversio.

Melkein kaikissa liikuntaharrastuksissani pärjään golfvaatteilla: koiralenkit, sulkapallo ja jooga. Kaupungille lisään vain kivat sandaalit, laukun ja sopivat asusteet, niin olen valmis moneen menoon. Töihinkin voin rentona päivänä poimia vaatekaapista joitain golfvaatteita.

Olen mieltynyt vuosien varrella Cutter & Buck:n Annika-mallistoon, joka sopii mielestäni hyvin aikuiselle naiselle. Vaatteet ovat mahtavia päällä, naisellisia, tyylikkäitä ja sporttisia. Vaatteiden merkki ei loista rintapielessä tai hihassa, vaan se on paitojen alareunassa tai brodeerattu huomaamattomasti samanvärisellä langalla kuin vaate.

Golfvaatteet kestävät aikaa. Kun ostaa neutraalin värisiä perusvaatteilla, voi revitellä sitten paitojen väreillä ja asusteilla. Paitoja täytyy kuitenkin ostaa vuosittain. Yhdistän golfvärejäni pinkkiä ja lilaa valkoisiin ja mustiin perusvaatteisiin.

Golfkausi on Suomessa pitkä ja usein vähäluminen... siis oikeasti, kesälläkin voi sataa rakeita tai ainakin kaatamalla. Vuonna 2014 Tahkolla oli moneen otteeseen rankkasateita ja ukkosmyrskyjä. Ja sitä edellisenä vuonna oli järkyttävän kylmää – kerrostimme itsemme kaikilla vaattella, mitä olimme pakanneet mukaan helteestä kotoa. Mukavat ja säänkestävät vaatteet siis tarvitaan, ja bägiin kannattaa varata varavaatetta sateen, tuulen ja kylmyyden varalle. 

Toivotaan kuitenkin paljon lämpöisiä kesäpäiviä, jolloin golfin pelaaminen on kaikkein upeinta.

Tällä asulla voisin tallustella päivän myös kaupungilla ja heittää illalla lämpimän neuleen päälle.

Perheen yhteistä aikaa golfkentällä

Paras tapa viettää myös äitienpäivää.

Ainoa äitienpäivän toivomukseni on, että vietämme perheen kesken aikaa yhdessä. Tekeminen voisi olla mitä tahansa leffasta luontoretkeen. Salaa toivoin tietenkin yhteistä golfkierrosta, vaikka en uskonut sen toteutuvan. Nuorimmaiseni kun ei ole niin innostunut pelaamisesta tällä hetkellä, ja en halua häntä siihen painostaa. Pääasia, että hänellä on taidot, joita voi hyödyntää aikanaan, jos pelaaminen alkaa kiinnostamaan.

Kun aloitin golfin, mieheni tuli samalle kurssille kertaamaan golfin taitojaan. Hän oli pelannut jo aikaisemmin, mutta laittoi golfin sivuun siksi ajaksi, kun lapset olivat pieniä. Tästä olen kiitollinen. Ei olisi varmaankin tuntunut kauhean kivalta, jos yhteiset viikonloput olisivat menneet siihen, että mies on kentällä. Tällä hetkellä on mahtavaa, että meillä on yhteinen harrastus, josta olemme tosi innostuneita. 

Myös lapsille hankittiin pian Creen Card -peliluvat. Golf on ehdottomasti perhelaji. Minulle on tärkeää, että meillä on miehen ja lasten kanssa yhteinen harrastus ja voimme käydä pelailemassa erilaisilla kokoonpanoilla. Kiva, kun kotoa löytyy lähes aina pelikaveri. Mieheni onkin sanonut, että on hienoa, kun voi tulevaisuudessakin soittaa aikuiselle lapselle ja pyytää pelikaveriksi. 

Golf-kierroksella ehtii käydä läpi elämää perheenjäsenen tai kaverin kanssa. Arki on kiireistä ja kotona ollaan keskittyneitä johonkin "tärkeään", esimerkiksi netin selailuun. Onhan se kauheaa, jos jää jostain meneillään olevasta paitsi (FoMO = Fear of Missing Out). Kotona nähdään nuoria mahdollisesti vain ohimennen, varsinkin, kun nuorella on luolamiesvaihe päällä, jolloin oma rauha on ihan välttämätön. Jos yrittää astua luolaan, kuuluu vain murinaa tai käsky poistua... Yhteinen aika on kullanarvoista. 

Lapset ovat ihania! Molemmat lähtivät pelaamaan äidin mieliksi, kun tiesivät, että tulen siitä onnelliseksi. Vaikka kyseessä olikin vain yhdeksän reiän kierros, saimme viettää ihanaa kevätpäivän iltaa yhdessä tekemisen merkeissä. 
Happy mom.

Metsämieli mukana golf-kierroksella

Harjoituksia mielen hyvinvointiin.

Minulle golfissa on iso merkitys sillä, että tulee oltua ulkona ja voi nauttia luonnon ihanista maisemista noin neljän tunnin kävelyn aikana. Olen vakuuttunut siitä, että pelatessa hyvinvointi lisääntyy ja mielentaidot kehittyvät. Tähän teemaan sopii hyvin kirja, jonka luin vähän aikaa sitten.

Kirjan Metsämieli - Luonnollinen menetelmä mielentaitoihin mukaan luontoympäristössä sydämen syke, hengitystiheys ja verenpaine laskevat. Luonnossa olosuhteet ovat otolliset rauhoittumiseen, läsnäoloon ja virkistymiseen - nämä kaikki asiat rinnastan myös golfiin. Poimin kirjasta muutaman harjoituksen, joita voi soveltaa myös golf-kierroksella.

Kävellessä voi kokeilla vaikka Tietoista kävelyä yhden väylän verran. Fyysinen olo vaikuttaa mielen voimavaroihin monella tapaa. Tutkimuksista tiedetään, että selän ryhdistäminen lisää itseluottamuksen tunnetta ja vahvistaa käsitystä omasta jaksamisesta. Kannattaa kokeilla tätä harjoitusta, jos tuntuu, että voimat alkavat uupua tai keskittyminen haihtuu kierroksella:

1. Tunnustele askeleitasi: Millaiselta väylän alusta tuntuu jalan alla? Miten jalkapohja rullaa kantapäältä päkiälle ja miltä askelet  tuntuvat
2. Tarkastele kehosi pystylinjausta: Miten jalkapohjista löytyy tasapaino? Millaiselta ryhti ja keskivartalon kannatus tuntuu?
3. Tarkastele kävelysi rytmiä: Miten keho joustaa askeltaessa? Miten pää keinuu liikkeen tahdissa? Millainen rytmi kaikuu koko kehossasi?
4. Tarkastele hengitystäsi: Miltä sisäänhengitys tuntuu nenässäsi? Entä uloshengitys - kumpi tuntuu lämpimämmältä? Miten pallea, kylkiluut ja vatsa toimivat hengittäessä?
5. Tarkastele ympäristöä: Millaisia ääniä kuulet? Mitä näet kaukana, mitä lähellä? Miltä ilmavirta tuntuu ihossa? Entä sormenpäissä?

Kirjassa kerrotaan myös, että omistautuminen merkitykselliseltä ja tärkeältä tuntuvaan työhön tai harrastukseen tuottaa mielihyvää, tyytyväisyyttä ja hyvinvointia. Tekeminen ja siihen liittyvät ajatusprosessit tuottavat jo sellaisenaan kiinnostuksen, aikaansaamisen, onnistumisen ja riittävyyden tunnetta. Tämä pätee varmasti myös golfiin, onhan se jokseenkin koukuttava harrastus, jossa mielihyvä lisääntyy.

Flow-tilassa aistit herkistyvät, ajatukset leijuvat tai ajatuksia ei ole laisinkaan. Mieleen voi yllättäen putkahtaa ratkaisuja ongelmiin, ideoita tai uusia ajatuskytköksiä. Tämähän kuulostaa hyvältä - voin gofia pelatessa ratkaista mieltäni askarruttavan ongelman!

Parasta minulle -harjoituksen avulla voi "parastaa" itseään. Tätä kokeilen varmasti!
1. Pohdi metsäkävelyllä, millaisesta tekemisestä tai olemisesta saat hyvää mieltä ja uutta puhtia.
2. "Parasta itseäsi miettimällä, mikä on parasta

• tässä kohtaa elämässä
• tässä kuukaudessa
• tällä viikolla
• tänään
• tässä hetkessä

3. Mitä parastaminen tuotti? Mitä otat mukaasi tältä kävelyltä?

Suosittelen kaikille luonnon ja metsän ystäville sekä mielen hyvinvoinnista kiinnostuneille tutustumista Metsämieli-menetelmään. Kyseisestä kirjasta löytyy paljon mielenkiintoisia harjoitteita metsässä ja luonnossa liikkumiseen, yksin tai yhdessä.

Syyskuisena aamuna sumu peitti näkyvyyden väylän varrella olevalle järvelle täysin. Aika vaikuttava näkymä paikan päällä.

Oivallus omanlaisesta svingistä

Alkuasento, keskittyminen ja heilautus.

Kuulostaako helpolta? No sitä golfin lyönti joskus on, mutta joskus taas ei – noin miljoona asiaa voi mennä pieleen. Lisäksi lyönti voi yht'äkkiä kadota jonnekin mielen syövereihin, jolloin on lähdettävä alkutekijöistä liikkeelle ja mahdollisesti ammattilaisen luokse oppiin. Mutta siksi golfin pelaaminen onkin niin mahtavaa! Haasteita piisaa. Ja kun onnistuu, mielihyvällä ei ole rajoja. 

Kaikki pelikaverien antamat neuvot eivät sovi omaan pelaamiseen. Oivallukset omasta svingistä syntyvät vain omien kokemusten ja kokeilujen kautta.

Nämä asiat tarkistan lyönnissä: pallon sijainti,  voimakkaat jalat, jalkaterien linjaus, mailan lavan asento, käsien jännittäminen, katse pallossa, rento heilautus taakse, vartalo mukaan ja pallon saattaminen. Joskus lyön harjoittelulyönnin, koska se auttaa hahmottamaan lyönnin suuntaa paremmin, mutta useimmiten vain valitsen mailan, keskityn ja annan mennä. Sitten vaan katsomaan, minne lyönti meni ja valmistautuminen uuteen lyöntiin.

Bägissäni on kymmenen mailaa: 3 rautaa, 3 hybridiä, väyläpuu, draiveri, putteri ja 2 wedgeä (S ja P). Jos jokaisella mailalla joutuisi lyömään eri tavalla, olisi golf vieläkin haastavampaa. Ensimmäiset lyöntini lähtevät useimmiten suoraan ja pitkälle eli etenen hyvin väylällä. Mitä lähemmäksi lippua pääsen, sitä haastavammaksi käy pelaaminen ja lyöntejä kertyy.  Tänä kesänä olen päättänyt investoida etäisyysmittariin, jonka toivon parantavan lyhyempien lyöntien tarkkuutta.

Joskus energia on kaiteissa ennen lyöntiä. Itselläni on tähän keino: talsin lyöntipaikalle tietty voimalaulu mielessä. Ja sitten vain valmistaudun toistamaan oman svingini ja onnistumaan.
























Joulukuussa 2013 ihailimme ammattilaisten svingejä Ladies Masters -kilpailussa Dubaissa.

Pelin flow vie mennessään

Golfissa ei auta hötkyillä.

Olen saanut olla mukana muutaman ystävättäreni alkutaipaleella heidän aloittaessaan golfin pelaamisen. Olen huomannut, että alkuun kentälle tullaan ajatukset vielä päivän kiireissä ja kotitöissä – on juuri hälytetty vanhemmat hoitamaan lasta, annettu viime hetken ohjeet, laitettu ruokaa tai hoidettu työasioita. Paikalle tullaan viime tipassa – ensimmäiset väylät menee vielä kännykkää vilkuillessa ja ajatukset muualla, kunnes pelin flow alkaa vaikuttamaan. Mihinkään ei ole enää kiire, koska kierros menee sitä tahtia kuin menee. Mitä paremmin malttaa keskittyä hetkeen ja mitä paremman ja rennomman fiiliksen saa luotua, sitä paremmin peli luistaa.

Aloittelija ei ehkä aluksi ymmärräkään, että golfin pelaamiseen täytyy varata aikaa. Alkuvalmistelut vietät aikansa, kierroksen vauhti ei ole itsestä kiinni ja kierroksen jälkeen on kiva vielä istahtaa pelikaverin kanssa kahville tai syömään. Golfissa ei siis auta hötkyillä ja turhan häslingin voi välttää esimerkiksi tulemalla ajoissa paikalle ja pitämällä bägin järjestyksessä. Näin voi luottaa siihen, että ainakin pakolliset tavarat on mukana ja lyöntiin tarvittavan mailan löytää helposti. Omat rutiinit auttavat lyöntiin valmistautumisessa ja jouduttavat kentällä etenemisessä.

Itse olen täysin fiilispelaaja, luotan omaan svingiini ja olen sitä mieltä, että pelaaminen on parasta harjoittelua. En millään viitsisi käydä harjoittelemassa lyöntejä, vaikka siitä kiistatta olisi apua edistymiseen. Liiallinen yrittäminen on  aina tuhoon tuomittua - tulee puristettua mailaa liikaa ja tehtyä virheitä, kuten että katse irtoaa pallosta tai lyönnin rytmi epäonnistuu.

Luonnon ihailu on minulle osa kierrosta - saan siitä hyvää energiaa. Sanotaankin, että luonnossa keho ja mieli palautuvat. Saa liikkua hyvin hoidetuissa, puistomaisissa maisemissa ja hengittää raitista ilmaa. Kierroksen jälkeen on hyvä olo ja voi olla kiitollinen ihanasta ulkoilusta ja harjoituksesta. Golfin lumo varmasti perustuukin siihen, että saa liikkua ulkona, vaikka itse pelaamisen ydin onkin saada pallo reikään mahdollisimman vähäisellä lyöntimäärällä. 

Eihän sitä flow'ta aina saa päälle, saatikka pidettyä yllä - mutta hötkyily ainakin on täysin turhaa. 

Bägini on järjestyksessä ja tavarat löytyvät.

Onko alligaattori pelaamaton paikka?

Joskus golf voi olla todella vaarallista. 

Floridassa saattaa törmätä toisenlaisiin golfin haittatekijöihin kuin Suomessa. Toki matelijoita on tullut vastaan Suomenkin heinikoissa, mutta Miamissa törmäsin isompaan "esteeseen".

Kentän alussa alligaattoreista voidaan varoittaa kyltein, mutta myös pusikot ja heinikot vilisevät kaikenlaisia vipeltäjiä. Vastapainoksi saimme kierroksella kuitenkin ihailla kasvillisuutta ja eläinkuntaa, kuten kilpikonnia ja haikaroita.

Minkä vaihtoehdon siis valitsisin alligaattori-ongelmatilanteesta vapautumiseen seuraavan kerran (kun osaan varautua paremmin, enkä kurvaa täyttä päätä niin pitkälle kuin väylää pääsee)?

• Irrallinen haittatekijä, kuten kivet, oksat tai lehdet, jotka voi poistaa ilman rangaistusta
  - Ei, alligaattoria ei voi siirtää, vaikka miespuoliset kanssapelaajani sitä saattoivatkin ehkä yrittää heittelemällä veteen kiviä.
• Liikuteltava haitta, kuten roskat tai opasteet, jotka voi siirtää ilman rangaistusta
  - Ei, alligaattori on vedessä - ei liikuteltavan haitan kohdalla.
• Kiinteä haitta, kuten aita, talo tai tie, jolloin on oikeutettu vapautukseen ilman rangaistusta, jos haitta vaikuttaa pallon asentoon tai haittaa svingiä
  - Ei, alligaattori ei ole kiinteä haitta, vaikka svingiä kyllä pahasti haittaisi, jos se iskee leukansa persuksiin.
• Epänormaalit kenttäolosuhteet, kuten lätäköt, korjaustyöt tai myyrän maakasa
  - Ei, vaikka kyseessä tosiaan on epänormaali olosuhde meikäläiselle, kyseessä ei ole epänormaali kenttäolosuhde Floridassa - ja alligaattori ei ole kentällä.
• Pelaamaton paikka, kuten pallo puussa
  - KYLLÄ, mutta kaksi mailanmittaa ei riitä. Onneksi voi etsiä lipun ja pallon linjalla taaksepäin turvallisen etäisyyden tai palata edellisen lyönnin paikalle. Ja toivoa, että kyseinen ongelmatilanne ei ole enää vastassa seuraavan lyönnin jälkeen. Tästä täytyy tietysti kärsiä yksi  rangaistuslyönti. 

Mikä on sinun erikoisin pelaamaton paikkasi?