Osallistuin Ringside Golfin järjestämälle naisten lähipelikursille. Tämä oli minulle jo toinen kerta ja odotin innokkaasti uusia oppeja, koska edellisestä kurssista oli ollut jo paljon hyötyä. Lähipelissä minulla tulee ne ylimääräiset lyönnit griinin ympäristöä edestakaisin suhatessa. Tarkkaa lyönnin pituutta ja korkeutta on vaikea hahmottaa. Saatikka suuntaa, jos kyseessä on rinteestä lyöminen.
No, näihin asioihin sain oppia Rinkun lähipelikurssilta, jossa opettajina olivat mitä taitavimmat ja sympaatisimmat opettajat. Keli oli kolea, mutta golfaajan bägistähän löytyy varusteet kaikenlaisille Suomen kesäkeleille.
Itsetuomarointi oli päivän sana ja tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jäädään loppuasentoon tarkistamaan, että kädet ja mailan lapa jäävät oikeaan asentoon. Ei kiirehditä katsomaan palloa, joka kyllä löytyy griiniltä (tai lähistöltä). Lähipelikurssilta sai hyvää tietoa ja kokemusta näistä asioista, ja kaikkia eri olosuhteita kannattaa harjoitella, harjoitella ja harjoitella:
- Chippausta rinteestä ja ylämäkeen pienen kummun yli – kokeilimme, miten rinne vaikuttaa lyönnin suuntaan ja miten pallon saa rullaamaan griinillä oikeaan suuntaan.
- Chippausta erilaisten matkojen päästä – harjoittelun avulla oppii tietämään, kuinka korkealle maila viedään minkäkin pituisessa lyönnissä
- Bunkkerilyönti korkean lipan yli – tässä lyönnissä riitti työtä, mutta kun palaset saatiin kodalleen, niin pallo lähti niin kevyesti. Tässä jotain asioita, jotka jäivät mieleeni:
- Pallo vasemman korvan luona
- Lyödään eteen, ei missään tapauksessa ylös, jolloin vartalo taipuu taakse.
- Asento pysyy alhaalla läpi lyönnin.
- Maila vie pallon alta luottokortin kokoisen palan hiekkaa.
- Lyöntiin ei tarvitse voimaa ollenkaan. Voi kuvitella, että kädessä on vain grippiosa ja tavallaan vetää mailaa (ei työnnä) – tämä oivallus sai minut saamaan aikaiseksi kevyen lyönnin, joka nousi nätisti korkeasta bunkkerista lipun viereen.
Pelottavan korkea bunkkeri, mutta eteenpäin on lyötävä.
Sitä oppii golfkierroksien aikana tekemään asioita jotenkin niin, että lopputulos on suhteellisen hyvä. Kun saa uusia neuvoja, menee pasmat vähäksi aikaa sekaisin, kun miettii, miten saan tämän uuden opin sulautettua jo totuttuun, vai opettelenko jonkin asian ihan uudestaan. Parin tunnin kurssin jälkeen on lähdettävä harjoittelemaan, koska kentällä haluaisi jo olla varma siitä, miten lyönnin tekee.
Minun paras itsetuomaroinnin oppi, josta joudun muistuttamaan itseäni joka kierroksella liittyy vartalon hallintaan, kehon voimakeskus vahvana ja lyönti rennosti. Sen jälkeen voi muistella näitä muita oppeja ja kerta kaikkiaan vain luottaa siihen, että oikein valitun mailan lapa hoitaa homman kotiin.
x
