Taksikuskimme Ketutin kanssa olimme sopineet kyydistä seuraavaan majapaikkaan Ubudin kylässä ja muutaman matkan varrella olevan nähtävyyden kiertämisestä (juu, meillä on luottokuski, jonka ensimmäinen majoittajamme hankki hakemaan meidät lentokentältä ja on jotenkin turvallista, että meillä on joku, joka tietää missä liikumme).
Käy ilmi, että Ubud on laaja alue, joka sisältää useita kyliä. Hotellimme sijaitsee Ubudiin kaupungissa. Matkan varrella on Bali Batuan kylätemppeli, joka on erityisen taiteellisesti ja koristeellisesti tehty, koska Batuan-kylä on ollut yli tuhat vuotta taiteilijoiden ja käsityötaitajien asuinpaikka. Alueella on monia gallerioita ja käsityöpajoja. Temppeliin mennessä saamme sarongit lainaksi ja käynti maksaa muutaman kymmenentuhatta rupiaa eli muutaman euron.
Temppelirakennusten mustat kiiltävät katot on tehty palmupuiden lehvästöjen mustista ohuista kuiduista, joista on poistettu pienet piikit. Kuulemme temppelin eri alueista. Ensimmäisessä osiossa juhlitaan henkielämää musiikilla ja tanssien. Yhdessä voidaan mennä läpi pystyporttien (englanniksi ”split” gate) seuraavalle alueelle, jossa juhlitaan elämää perheiden, ystävien ja muiden ihmisten kanssa. Mutta seuraavasta pystyportista mennään aina yksin, ja jumala kohdataan aina yksin. Tässä temppelissä palvotaan God Brahmaa (the Creator), God Vishnua (the Preserver) ja Lord Shivaa (the Destroyer). Kyseisen jumalan patsas on normaalisti yhdessä rakennuksista ovien takana ja se nostetaan uskonmenojen aikaan valtaistuimelle.
Yleisesti temppeleitä on Balilla aivan joka paikassa, koska jokaisella perheyhteisöllä on omansa ja jokaisella kylällä on oma avoin temppelinsä, jossa käydään läpi uskonmenojen lisäksi myös kylän asioita. Kauniita uhrilahjoja kuljettavia naisia näkyy aamusta iltaan. Lahjat voivat olla pienistä puulastuista tehtyjä koreja kukkineen tai korkeita hedelmäkoreja. Saimme Canggussa seurata sunnuntain kyläjuhlaa, jossa kongit ja muut soittimet kaikuivat kajahtaen ja tanssiryhmät esiintyivät ilmeikkäästi.
Matkalla saamme kuulla paikallisesta elämästä, historiasta, koulutuksesta, taloudesta, politiikasta, jätehuollosta... aikaisemmin balilaiset lähtivät etsimään viljelysmaita muualta Indonesiasta, mutta turismin kasvaessa kukaan ei halua enää lähteä. Turismi on niin suuri osa Balin toimeentulosta, että paikalliset ovat opetelleet englantia ja puhuvat sitä sujuvasti. Balilla täytyy itsekin opetella hymyilemään koko ajan, ja toivottavasti tapa tarttuu mukaan Suomeen asti.
En aio koskaan juoda kissan kakkaamia kahvipannuja - paitsi että näin kävi balilaisella kahviplantaasilla. Kun näki, miten Luwak-kahvin valmistusprosessi menee ja itse papu on kuoren sisällä siihen asti, kunnes se paahdetaan ja jauhetaan, vakuuttui siitä, että menetelmä on hygieeninen ja turvallinen. Plantaasilla sivettikissat olivat valitettettavasti häkeissä, mutta näen kahviloissa myös Luwak-kahveja, joiden teossa käytetään vapaana olevien sivettikissojen papuja - tiedä näistä nyt sitten. Kahvikupponen maistui kuitenkin pehmeältä ja maukkaalta.
Tässä turistikohteessa saimme maistella erilaisia kahveja. Meillä on niin iloinen kahvihetki yhtä hymyä olevan maistattajamme kanssa, että kotiin vietäväksi lähtee mm. kookoskahvi ja yrttitee. Lisää voi halutessaan hankkia supermarketista.
Ubudin hotellimme saavumme iltapäivällä ja onkin ihana päästä pulahtamaan vehreän solan reunamalla olevaan uima-altaaseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti