Golfissa ei auta hötkyillä.
Olen saanut olla mukana muutaman ystävättäreni alkutaipaleella heidän aloittaessaan golfin pelaamisen. Olen huomannut, että alkuun kentälle tullaan ajatukset vielä päivän kiireissä ja kotitöissä – on juuri hälytetty vanhemmat hoitamaan lasta, annettu viime hetken ohjeet, laitettu ruokaa tai hoidettu työasioita. Paikalle tullaan viime tipassa – ensimmäiset väylät menee vielä kännykkää vilkuillessa ja ajatukset muualla, kunnes pelin flow alkaa vaikuttamaan. Mihinkään ei ole enää kiire, koska kierros menee sitä tahtia kuin menee. Mitä paremmin malttaa keskittyä hetkeen ja mitä paremman ja rennomman fiiliksen saa luotua, sitä paremmin peli luistaa.
Aloittelija ei ehkä aluksi ymmärräkään, että golfin pelaamiseen täytyy varata aikaa. Alkuvalmistelut vietät aikansa, kierroksen vauhti ei ole itsestä kiinni ja kierroksen jälkeen on kiva vielä istahtaa pelikaverin kanssa kahville tai syömään. Golfissa ei siis auta hötkyillä ja turhan häslingin voi välttää esimerkiksi tulemalla ajoissa paikalle ja pitämällä bägin järjestyksessä. Näin voi luottaa siihen, että ainakin pakolliset tavarat on mukana ja lyöntiin tarvittavan mailan löytää helposti. Omat rutiinit auttavat lyöntiin valmistautumisessa ja jouduttavat kentällä etenemisessä.
Itse olen täysin fiilispelaaja, luotan omaan svingiini ja olen sitä mieltä, että pelaaminen on parasta harjoittelua. En millään viitsisi käydä harjoittelemassa lyöntejä, vaikka siitä kiistatta olisi apua edistymiseen. Liiallinen yrittäminen on aina tuhoon tuomittua - tulee puristettua mailaa liikaa ja tehtyä virheitä, kuten että katse irtoaa pallosta tai lyönnin rytmi epäonnistuu.
Luonnon ihailu on minulle osa kierrosta - saan siitä hyvää energiaa. Sanotaankin, että luonnossa keho ja mieli palautuvat. Saa liikkua hyvin hoidetuissa, puistomaisissa maisemissa ja hengittää raitista ilmaa. Kierroksen jälkeen on hyvä olo ja voi olla kiitollinen ihanasta ulkoilusta ja harjoituksesta. Golfin lumo varmasti perustuukin siihen, että saa liikkua ulkona, vaikka itse pelaamisen ydin onkin saada pallo reikään mahdollisimman vähäisellä lyöntimäärällä.
Eihän sitä flow'ta aina saa päälle, saatikka pidettyä yllä - mutta hötkyily ainakin on täysin turhaa.
Bägini on järjestyksessä ja tavarat löytyvät.
Joskus golf voi olla todella vaarallista.
Floridassa saattaa törmätä toisenlaisiin golfin haittatekijöihin kuin Suomessa. Toki matelijoita on tullut vastaan Suomenkin heinikoissa, mutta Miamissa törmäsin isompaan "esteeseen".
Kentän alussa alligaattoreista voidaan varoittaa kyltein, mutta myös pusikot ja heinikot vilisevät kaikenlaisia vipeltäjiä. Vastapainoksi saimme kierroksella kuitenkin ihailla kasvillisuutta ja eläinkuntaa, kuten kilpikonnia ja haikaroita.
Minkä vaihtoehdon siis valitsisin alligaattori-ongelmatilanteesta vapautumiseen seuraavan kerran (kun osaan varautua paremmin, enkä kurvaa täyttä päätä niin pitkälle kuin väylää pääsee)?
- Irrallinen haittatekijä, kuten kivet, oksat tai lehdet, jotka voi poistaa ilman rangaistusta
- Ei, alligaattoria ei voi siirtää, vaikka miespuoliset kanssapelaajani sitä saattoivatkin ehkä yrittää heittelemällä veteen kiviä.
- Liikuteltava haitta, kuten roskat tai opasteet, jotka voi siirtää ilman rangaistusta
- Ei, alligaattori on vedessä - ei liikuteltavan haitan kohdalla.
- Kiinteä haitta, kuten aita, talo tai tie, jolloin on oikeutettu vapautukseen ilman rangaistusta, jos haitta vaikuttaa pallon asentoon tai haittaa svingiä
- Ei, alligaattori ei ole kiinteä haitta, vaikka svingiä kyllä pahasti haittaisi, jos se iskee leukansa persuksiin.
- Epänormaalit kenttäolosuhteet, kuten lätäköt, korjaustyöt tai myyrän maakasa
- Ei, vaikka kyseessä tosiaan on epänormaali olosuhde meikäläiselle, kyseessä ei ole epänormaali kenttäolosuhde Floridassa - ja alligaattori ei ole kentällä.
- Pelaamaton paikka, kuten pallo puussa
- KYLLÄ, mutta kaksi mailanmittaa ei riitä. Onneksi voi etsiä lipun ja pallon linjalla taaksepäin turvallisen etäisyyden tai palata edellisen lyönnin paikalle. Ja toivoa, että kyseinen ongelmatilanne ei ole enää vastassa seuraavan lyönnin jälkeen. Tästä täytyy tietysti kärsiä yksi rangaistuslyönti.
Mikä on sinun erikoisin pelaamaton paikkasi?
Miksi innostuin kirjoittamaan golfaamisesta?
Halusin avata blogin golfin pelaamisesta, koska se on niin koukuttava, inspiroiva ja monimuotoinen harrastus. Ajattelin pitää ikään kuin päiväkirjaa havainnoistani golfin maailmassa ja tuoda naisnäkökulmaa tuohon niin perinteikkääseen lajiin. Kirjoitan myös ihan vaan kirjoittamisen riemusta ja omaksi ilokseni - ehkä myös muiden iloksi:)
Aloitin golfin vuonna 2007 täysin ummikkona uuden pelikulttuurin maailmassa. Minulla ei ollut mitään kokemusta pelistä, sen sanastosta tai kentällä käyttäytymisestä. Pikku hiljaa opin tuntemaan lajia ja kehittämään omaa svingiä. Oppimismatka vain jatkuu ja toivottavasti tasoituksen tippuminen, joka on kauden 2014 jälkeen 24,6. Jokaisella pelaajalla on siis oma henkilökohtainen tasoitus, joka muodostuu kierroksen lyöntimäärän mukaan.
Golftaipaleelleni on ollut hienoja hetkiä. Olen saanut pelata mahtavan kauniilla golfkentillä, tutustunut uusiin ihmisiin (ja paremmin tuttuihin), kokenut onnistumisia, oppinut sietämään pettymyksiä ja aloittamaan uuden väylän aina yhtä toivorikkaana. Golfissa, kuten elämässä muutenkin, on vain tämä hetki. Miten sen käytät, on itsestäsi kiinni. Golf on minulle keskittymistä, hetkestä nauttimista ja kuitenkin eteenpäin menoa.
Suuri riemun ja juhlan aihe oli hole-in-one:ni heinäkuussa 2013. Taidolla ei tainnut olla paljon osuutta asiaan, mutta niin vain pääsi käymään, että pallo vieri melkoisen pitkän matkan griinin reunalta suoraan kuppiin. Siinä tuli väkisinkin tehtyä muutama piruetti ja herätettyä ilon kiljahduksilla aamuvarhaisella vielä nukkumassa olevat luontokappaleet. Onneksi oli sentään todistaja paikalla eli pelikaverini mieheni ja paikalle sattunut kentänhoitaja. Olen holaristani oikein ylpeä, koska monet siitä haaveilevat, mutta harvalle se osuu kohdalle. Ja ainahan sitä toivoo yhtä innokkaana uutta "sattumaa" kohdalle ja lähellä on ollutkin:)
Nyt maaliskuussa odotan uutta golfkautta jo innokkaasti ja esimakua hain golfmessuilta. Minulle uusi löytö messuilta oli golfjooga. Harrastan muutenkin joogaa, mutta golfjooga täsmäharjoitteena toisi varmasti kroppaan oikeanlaista voimaa ja joustavuutta ja sitä kautta lyönteihin vakautta. Kroppa taitaa kuitenkin olla se tärkein golfväline.
Tarvikkeet ja vaatteet täytyy tietysti messuilla tsekata. Vaatteiden malleissa ja -materiaaleissa olikin makeita uutuuksia - onhan pukeutuminen mukaviin, käytännöllisiin ja silmää miellyttäviin asuihin ainakin minun tuntemilleni naispuolisille golfaajille (=golfattarille) peli-iloa huikeasti nostattava asia.
Aikaista ja lämmintä kevättä siis toivoen!
Esimerkiksi näitä maisemia voi talvella haikeana muistella. Kuva Tahko Old -kentältä.
