Olin kahden kuukauden golfrupeaman jälkeen miettinyt, että mikä vaivaa, kun alkukaudesta innoissani lähdin avaamaan uutta golfkautta ja löin heti jopa birkkuja, josta innostus vain kasvoi ja aloin saavuttamaan kauden tavoitettani alle 100 lyönnin kierroksia, kunnes… jostain hiipi väsymys ja golfaaminen alkoi tuntua työnteolta. Hiipuiko energia, kun töiden jälkeen kävin pelaamassa laittaen sen kaiken muun edelle vai kyllästyinkö lajiin, kun halusin niin kovasti tahkota onnistumisia. Mistä uutta puhtia?
Golfseuralaiselta kuulin tuon sanan innostus. Tosiaan, innostuessa keskittyy täysillä siihen, mikä juuri sillä hetkellä on tärkeää. Optimisena ihmisenä uskon, että tämä aallonpohja ja ”turtuminen” täytyi käydä läpi. Nyt oli aika rauhoittua, hengittää syvään ja palata perusasioiden äärelle.
Pienen tauon ja kesäloman rentoutumisen myötä golfaamisen innostus on onneksi palannut. Nyt heinäkuun puolessa välissä olen pelannut yli 30 kertaa ja saavuttanut tämän kauden tavoitteeni eli lyöntimäärä kierroksilla alle sata lyöntiä ja tasoitus alle kahdenkymmenen. Paras kierrokseni on ollut 87 lyöntiä ja 41 pistettä.
Väylällä kulkutielleni osui tämä ihana sydänkuvio ihan kuin muistuttaakseen siitä, että pääasia on tehdä sitä, mikä tuntuu itsestä parhaalta ja silloin innostuskin tulee luonnostaan. Ja kun ryhmässä yksi pelaa innostuneesti, tuo voimanlähde tarttuu helposti muihinkin!
