Toimelias golfmatka Alicanteen

Vanhan kaupungin tunnelmaa ja golfin iloa.

Syksyn golfmatkan suunnittelu alkoi golfkaverini kanssa sen pohjalta, mihin kohteeseen saisimme halvat lennot. Viime syksyn hilpeä golfmatka Mallorcalle oli vielä kirkkaana mielessä ja Palma de Mallorca olikin yksi hyvä vaihtoehto. Saimme parhaan lentopaketin Alicanteen seuraavalla yhdistelmällä: menolento Finnairilla yöllä ja paluulento Norwegianilla aamusta. Lippujen hintaa nosti golfkamojen mukaan ottaminen, mutta netin kautta niiden etukäteen maksaminen tuli kuitenkin huomattavasti edullisemmaksi kuin että ne olisi maksanut vasta lentoasemalla.

Seuraavaksi vuorossa oli Alicanten golfmahdollisuuksien tutkiminen, koska kyseinen alue  Espanjassa oli meille molemmille täysin uusi tuttavuus. Tuttavat suosittelivat auton vuokraamista ja kohteeksi Villamartinin, Murcian tai Benidormin aluetta. Villamartin on noin 45 minuuttia lentokentältä ja sen läheisyydessä olisi ollut mukava vanha puistomainen kenttä Villamartin, Campoamor kukkaisistutuksineen, moderni Championship kenttä Las Colinas sekä haasteellinen Las Ramblas rotkoineen (vinkit saatu entiseltä ammattipelaajalta). Murciassa asuessa olisi tarvittu omaa autoa golfkentille päästäkseen. Benidormista meille suositeltiin Villaitanaa.

Totesimme, että kyseiset paikat on julkisilla/taksilla kulkeville hieman liian kaukana, joten päädyimme jäämään Alicanten kaupunkiin, koska kaupungin läheisyydestä löytyi taksimatkan päässä olevia kenttiä – ja taksimatkat osoittautuivat jopa lyhyemmiksi ja edullisimmiksi kuin olimme etukäteen ajatelleet. Green feet varasimme Projenni Travelsin kautta, josta sain vinkin Anna Golfin Facebook-yhteisön kautta. Sieltä saimmekin tiiausajat ja golfautot näppärästi ja luotettavasti varattua (ja muutenkin ehdotuksia erilaisista golfpaketeista). Kentille menimme vouchereiden kanssa ja kaikki sujui oikein mutkattomasti. 

Golfkentät Alicantessa

Saavuimme Alicanten keskustamajoitukseemme yöllä puoli kolmen aikaan. Baarielämä oli vanhassa keskustassa vilkkaimmillaan ja kujat kaikuivat puheensorinasta ja naurusta – mahtava ensivaikutelma! Lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen suuntasimme aamupalalle ja ensimmäiseen golfkohteeseen, Alendaan. 

Alendassa oli moderni klubirakennus ja ravintolassa ihanat tapakset sekä hieno näkymä väylän numero 9 griinille. Kenttä oli mukavan vaihteleva, korkeuseroja ja käännöksiä oli sopivasti ja vessatkin mukavasti väylän varrella. Kentän puoliskot olivat aivan eri maailmoista: eka puolisko oli välimerellistä puustoa palmuineen ja oliivipuineen, toiselle tultaessa aukeni havupuumaisema, myös suuri härän silhuetti siinsi horisontissa. Tämä kentän pelasimme kaksi kertaa ja toisella kertaa saimmekin opastaa ruotsalaisia pelikavereitamme.

Olimme tyytyväisiä, että pelasimme vaihtelevan Alendan kahteen kertaan.

El Plantion ravintolassa oli suuri terassi, josta aukeni puistomaiset näkymät golfkentälle.Tämän kentän pääsimme pelaamaan heti aamusta kahdestaan kolmessa tunnissa. Aamusumua ja kosteutta oli vielä ilmassa, kun aloitimme kierroksen. Todella tunnelmallinen kenttä vanhoine puineen. Haasteita toi muutamat vesiesteet ja väylät johtivat meidät myös ylös vuorenrinteelle.

El Plantio oli kaunis kenttä, jossa hanhet tulivat hanakkaasti eväiden perään.

Alicante Golf oli kuiva kenttä, jossa pallo rullasi hienosti. Kenttä ei tehnyt kauneudellaan vaikutusta, mutta sitä reunastavia taloja oli kiva katsastella. Kentän viimeiset väylät olivat kuitenkin upeita ympäristönsä puolesta. Kun lähtee  ensimmäiselle väylälle, 1. tiiauspaikalla on kahvila; ei siis tarvitse jäädä klubitalon ravintolaan istumaan. Saimme pelikavereita Hollannista, jotka ihmettelivät, kun olimme tulleet Suomesta vain neljäksi päiväksi pelaamaan. Niinpä, lyhyestä lomasta on otettava kaikki irti. 

Alicante golf on lähellä kaupungin keskustaa, joten seuraavaksi voisi aivan hyvin asua kyseissä hotellissa ja käydä sieltä kaupungissa.

Golfautoa ei välttämättä olisi tarvinnut Alendassa ja El Plantiossa, mutta Alicante Golfissa oli välillä pitkät siirtymät väylältä toiselle. Seuraavaksi, kun jäämme Alicanten alueelle, haluamme pelata myös Font del Llop:n, jota suositeltiin pelikavereidemme toimesta. Taksi kannattaa varata kaupungissa etukäteen, koska niitä ei välttämättä helposti saa lennosta – varsinkaan sunnuntaiaamuisin, jolloin kaupungin keskusta vielä nukkuu ja jalkeilla ei ole kuin innokkaita golfareita...


Suosikkejamme Alicantessa 

• Noray Café Barin meren päällä olevalla terassilla oli ilo nauttia aamiaista tai päivän pientä purtavaa ihastellen venesataman näkymiä.
• Espanjalainen ravintola La Piazza, jossa erittäin maukasta ja kauniisti esillepantua ruokaa. Ravintola on vastapäätä Concatedral de San Nicolás -katedraalia, jossa kannattaa myös piipahtaa.
• El Tablao Flamenco La Guitarrería, jossa kävimme jopa kaksi kertaa ihmettelemässä intohimoista Flamenco-esitystä. Sisäänpääsy 10 euroa sisälsi myös lasin juomaa.
• Vanhan kaupunginosan tunnelmalliset puistot, jossa kasvoi valtavia kumiviikunoita (Ficus elastica). Yhdessä niistä Soho Park ”kioski” – kaunis valkoinen rakennus keskellä puistoa ja sen ympärillä pöytäryhmiä.
• El Castillo de Santa Bárbara -linnake, joka kohoaa keskellä kaupunkia ja josta aukeaa huikeat näkymät sekä merelle että koko kaupunkiin. 
• Carrer Girona -katu, jonka varrella on lukuisia kenkä- ja vaatekauppoja.

Alicanten keskusta on helppo ottaa haltuun kävellen.

Alicante on ehdottomasti golfaajan paratiisi:) Kiitos matkakaverilleni, jonka kanssa meillä osuu yksiin odotukset golfmatkalta eli golfausta eri kentillä, hyvästä ruuasta nauttimista ja kaupunkielämyksiä.

Voiko golfaaja luottaa sääsovelluksiin?

Kesän paras golfpäivä oli myös kesän hurjin myrskypäivä.

Tänä kesänä on tullut pelattua golfkierroksia melko vähän, mutta toukokuisen lähipelikurssin opit olen ottanut käyttöön menestyksekkäästi. Olen päässyt bunkkereista tyylikkäästi ylös, kun olen hokenut itselleni, että lyö eteen- ei ylöspäin ja pysy alhaalla. Lisäksi olen lyönyt hyviä chippejä, kun olen tarkkaillut, että mailan lapa jää osoittamaan lyönnin päätteeksi lipulle (itsetuomarointia). Uljas avauslyöntini katosi mystisesti vähäksi aikaa ja sain aikaiseksi lyönnin, joka päätyi vasemmalle. Jätin jopa driverilla lyömättä, koska olin niin epävarma, mitä lyönnissä pitikään tehdä. Pikkuhiljaa tartuin taas driveriin ja aloin tehdä harjoituslyöntejä, jotta kroppa ja mailan heilautus löysivät oikeat linjaukset. Nyt odotan innokkaasti jokaista golfkierrosta toivoen pitkää golfsyksyä. 

Lähipeliä voi harjoitella ihan kotipihalla, vaikka kisailun merkeissä.

Yksi kesän parhaimmista keleistä sattui samalle päivällä kuin kesän pahin myrskysää. Illaksi oli luvattu kovaa ukkosta ja myrskyä, mutta päätimme lähteä Peuramaalle katsomaan tilannetta. Muitakin golffareita näkyi kentällä, joten lähdimme matkaan. Yhdeksän väylää saimme pelata tosi hienossa kesäsäässä – 25 astetta lämmintä ja hentoinen kesätuuli helli kulkuamme. Seurasimme sääsovelluksista ukkospilvien liikkeitä, ja näytti siltä, että ne kulkevat ohitsemme pienistä ukkosen jyrähtelyistä huolimatta. Yhdeksännen väylän jälkeen taivaan täytti kuitenkin tumma pilvirintama. 

Pähkäilimme siinä hetken lopettaako pelaaminen vai ei. Pelikaverini vakuuttelivat sääsovelluksen ennusteella, että pilvet ovat menossa ohi. Minä olin vahvasti sitä mieltä, että nyt ei kyllä kannata ukkosen kanssa jäädä kisailemaan tuli se siten päälle tai ei. Onneksi kenttämestari teki päätöksen puolestamme ja kuulimme torven äänen, joka kertoi, että pelaaminen on lopetettava. Kävelimme noin 15 minuutin matkan klubirakennukselle ja ehdimme kuivin jaloin autolle. Eipä aikaakaan, kun kesän kovin myrsky pyyhkäisi ylitsemme.

Oppina siis: kannattaa luottaa omiin havaintoihinsa enemmän kuin sääsovelluksiin. Vaikka niistä onkin paljon apua sään ennakoinnissa, niin paljon jää vielä arvailujen varaan. Kiitos kentän toiminnalle, että meidän ”ajettiin” pois kentältä ukkosmyrskyn alta!

Kirjoittelin jo aikaisemmin, miten kannattaa suojautua salamoinnilta.       

Aluksi keli oli mitä mahtavin ja seurasimme muun muassa, kuinka joutsenet antoivat hanhille kyytiä. Pikkuhiljaa taivaalle kertyi ukkospilviä ja taivas alkoi jyrähtelemään.

Video: Elokuinen ukkosmyrsky kuvattuna meren äärellä. Onneksi emme jääneet  tämän myrskyn jalkoihin.

Lähipelikurssin oppeja

Itsetuomaroinnin avulla parempia lyöntejä.

Osallistuin Ringside Golfin järjestämälle naisten lähipelikursille. Tämä oli minulle jo toinen kerta ja odotin innokkaasti uusia oppeja, koska edellisestä kurssista oli ollut jo paljon hyötyä. Lähipelissä minulla tulee ne ylimääräiset lyönnit griinin ympäristöä edestakaisin suhatessa. Tarkkaa lyönnin pituutta ja korkeutta on vaikea hahmottaa. Saatikka suuntaa, jos kyseessä on rinteestä lyöminen.

No, näihin asioihin sain oppia Rinkun lähipelikurssilta, jossa opettajina olivat mitä taitavimmat ja sympaatisimmat opettajat. Keli oli kolea, mutta golfaajan bägistähän löytyy varusteet kaikenlaisille Suomen kesäkeleille. 

Itsetuomarointi oli päivän sana ja tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jäädään loppuasentoon tarkistamaan, että kädet ja mailan lapa jäävät oikeaan asentoon. Ei kiirehditä katsomaan palloa, joka kyllä löytyy griiniltä (tai lähistöltä). Lähipelikurssilta sai hyvää tietoa ja kokemusta näistä asioista, ja kaikkia eri olosuhteita kannattaa harjoitella, harjoitella ja harjoitella:

• Chippausta rinteestä ja ylämäkeen pienen kummun yli – kokeilimme, miten rinne vaikuttaa lyönnin suuntaan ja miten pallon saa rullaamaan griinillä oikeaan suuntaan.
• Chippausta erilaisten matkojen päästä – harjoittelun avulla oppii tietämään, kuinka korkealle maila viedään minkäkin pituisessa lyönnissä
• Bunkkerilyönti korkean lipan yli – tässä lyönnissä riitti työtä, mutta kun palaset saatiin kodalleen, niin pallo lähti niin kevyesti. Tässä jotain asioita, jotka jäivät mieleeni:
• Pallo vasemman korvan luona
• Lyödään eteen, ei missään tapauksessa ylös, jolloin vartalo taipuu taakse.
• Asento pysyy alhaalla läpi lyönnin.
• Maila vie pallon alta luottokortin kokoisen palan hiekkaa.
• Lyöntiin ei tarvitse voimaa ollenkaan. Voi kuvitella, että kädessä on vain grippiosa ja tavallaan vetää mailaa (ei työnnä) – tämä oivallus sai minut saamaan aikaiseksi kevyen lyönnin, joka nousi nätisti korkeasta bunkkerista lipun viereen.

Pelottavan korkea bunkkeri, mutta eteenpäin on lyötävä.

Sitä oppii golfkierroksien aikana tekemään asioita jotenkin niin, että lopputulos on suhteellisen hyvä. Kun saa uusia neuvoja, menee pasmat vähäksi aikaa sekaisin, kun miettii, miten saan tämän uuden opin sulautettua jo totuttuun, vai opettelenko jonkin asian ihan uudestaan. Parin tunnin kurssin jälkeen on lähdettävä harjoittelemaan, koska kentällä haluaisi jo olla varma siitä, miten lyönnin tekee. 

Minun paras itsetuomaroinnin oppi, josta joudun muistuttamaan itseäni joka kierroksella liittyy vartalon hallintaan, kehon voimakeskus vahvana ja lyönti rennosti. Sen jälkeen voi muistella näitä muita oppeja ja kerta kaikkiaan vain luottaa siihen, että oikein valitun mailan lapa hoitaa homman kotiin. 

x

Auringon pilkahdus tuo toivon kipinän aikaisesta keväästä

Säilyykö innostus golfiin vuosi vuodelta?

Valo lisääntyy jo täällä Pohjolassa, ja toivon kipinä aikaisesta keväästä alkaa hiipiä golfaajan alitajuntaan. Nyt viimeistään on aika valmistautua tulevaan golfkauteen, aloittaa kehon huolto ja käydä kokeilemassa, vieläkö lyönti kulkee. Mielessä pyörii, että paljonko voin käyttää aikaa golfin parissa, vieläkö jaksan ylipäätään innostua golfaamisesta ja pitäisikö löytää uusi vaihde pelaamiseen esimerkiksi kurssin avulla.

Alkuvuoden aurinkoisia päiviä.

Viime vuoden alussa hain lyönteihin pituutta golfjoogasta ja sain sieltä monipuolisia harjoitusvinkkejä, joita voi tehdä missä tahansa. Loppuvuodesta keskityin hoitamaan golfin aiheuttamia jumeja ja lonkan kolotuksia vanhan kunnon joogan avulla. Vaihtelu virkistää, joten tänä vuonna aloitin pilateksen. Kaikkia näitä lajeja yhdistää mm. lempeästi tehtävät voimaliikkeet, vartalon avaukset, hengityksen yhdistäminen liikkeisiin ja läsnäolon harjoittaminen.

Joogafestivaalilla helmikuussa kävin esittelytunneilla ja löysin uuden liikesarjan: jousiampujan. Kyseinen liikesarja sisältää ihanaa staattista pitoa asennoissa, jotka vahvistavat jalkoja ja lisäävät vartalon kiertoa. Hiki valui selkää pitkin tässä voimakkaassa liikesarjassa, jossa nuolta ammuttiin eteen, taakse ja yläviistoon. 

Body pilateksessa käytetään vastuksena painoja ja esimerkiksi kuminauhaa tai pilatesrengasta. 

Odotan, että viimeistään pääsiäisenä, huhtikuun puolivälissä pääsee kentälle. Ja sehän on jo reilun kuukauden päästä! Viime vuonna keräsin golfaajan muistilistan keväälle. Jos muuten ensi kesänä löydät pinkillä sydämellä merkatun golfpallon, se voi hyvinkin olla golfattaren hävittämä. 

Joskus golffiilis tulee ihan pienistä asioista, kuten uudesta pinkistä merkkauskynästä.