Kesän odotettu golfloma vietettiin Tahkolla, kuten monen muunakin vuonna. Kaksi täysin erilaista kenttää tuovat mukavaa vaihtelua pelaamiseen. Kentälle meno on niin helppoa, että sieltä ei voi pysyä poissa. Tahkon vanhan kentän maisemissa sielu lepää, kun tallustelee järveä mukailevia väyliä.
Seitsemästä kierroksesta kävelimme pelikaverien kanssa kuusi päivää peräkkäin. Kun seitsemännen kierroksen päätimme mennä autolla, niin kyllä tuntui hyvältä lepuuttaa jalkoja ja säästää voimat lyönteihin. Viikon putki golfia pistää kropan koville. Ihmettelen, miten pelikaverit onnistuivat siinä ilman venyttelyä. Itse venyttelin ja jumppasin joka päivä, esimerkiksi golfjoogan ohjeiden mukaisesti.
Kierrosten pituus Tahkolla vaihteli kolmesta ja puolesta tunnista lähes viiteen tuntiin – riippuen lähtöajasta. Laskin, että seitsemän päivän aikana tuli käveltyä keskimäärin 10 kilometriä päivässä ja lyötyä noin 100 lyöntiä per kierros. Peli oli tasaista, vaikka kuinka yritin koko ajan ottaa opikseni erilaisista tilanteista, enkä päässyt ihan huipputuloksiin. Osaltaan pelin kulkuun vaikuttivat myös kenttäolosuhteet. Alkuviikosta vanhan puolen griinit olivat tosi hitaat, ja kentät yleisesti melko märät. Monena vuonna on ukkonen on hieman haitannut pelaamista, mutta tänä vuonna vältyimme pahemmilta ukkoskuuroilta ja saimme golfata poutasäällä.
Tahkolla riittää kaikenlaista aktiviteettia niillekin, jotka eivät golfaa. Suosittelen kaikille! Tässä Tahkon ihania maisemia. Luonto oli heinäkuun lopussa vielä uskomattoman vihreä.
Kuvia Vanhalta Tahkolta:
Kuvia uudelta Tahkolta:
